Tein suklaakäretorttupohjan ja vadelmahyydykejauheesta täytteen. Palottelin kääretortun (9 osaan). Reunoilla suklaata tranferikuviolla (pinkkiä ja lilaa väriä, ei paljo kuvassa näy), päällä Flora-vispi ja sokerihelmiä ja hilekoristetta. Tein sokerimassasta sydämetki koristeeksi, mutta ne ois mielestäni ollu liikaa, joten säästyivät toiseksi kerraksi. Minun mielestä tuo vadelmahyydykejauhe on ollu tähän astisista kokeiluista parhaan makusta. Oikein ihanan vadelmainen
Aatu koristeli parhaalle ystävälleen Annille ja itselleen (vaikkei raukka saanu etes tätä syyä) leivokset:
äitin mussukka 
Lopuksi vielä tämmönen kiva tarina, jonka sain vuosia sitten eräältä ystävältä
Tarina kertoo ystävyksistä, jotka vaelsivat halki autiomaan. Yhdessä
vaiheessa matkan aikana ystävykset joutuivat sanaharkkaan ja alkoivat
riidellä. Riitely loppui, kun toinen läpsäisi toista.
Ystävä, jota toinen löi, oli surullinen. Sanaakaan sanomatta hän
kirjoitti hiekkaan:
"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"
Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan ja jatkoivat
matkaa, kunnes tulivat keitaan luo. Siellä oli lähde, jossa ystävykset
päättivät kylpeä. Se, jota toinen oli lyönyt, luiskahti kiveltä ja oli
hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti pelastaa hänet. Kun ystävistä se,
joka oli meinannut hukkua, palautui kokemuksestaan, kaiversi hän kiveen:
"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"
Se ystävistä, joka oli lyönyt toista ja myöhemmin pelastanut tämän,
kysyi: "Kun löin sinua, kirjoitit hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat
kiveen. Miksi?"
Toinen ystävistä vastasi: "Kun joku tekee meille jotain pahaa, se
pitäisi kirjoittaa hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet voivat viedä
kirjoituksen mukanaan. Mutta kun joku tekee meille jotain hyvää, meidän
tulisi kaivertaa se kiveen, jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja
unohtaa".
Opettele kirjoittamaan surusi hiekkaan ja kaivertamaan onnesi kiveen.
vaiheessa matkan aikana ystävykset joutuivat sanaharkkaan ja alkoivat
riidellä. Riitely loppui, kun toinen läpsäisi toista.
Ystävä, jota toinen löi, oli surullinen. Sanaakaan sanomatta hän
kirjoitti hiekkaan:
"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"
Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan ja jatkoivat
matkaa, kunnes tulivat keitaan luo. Siellä oli lähde, jossa ystävykset
päättivät kylpeä. Se, jota toinen oli lyönyt, luiskahti kiveltä ja oli
hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti pelastaa hänet. Kun ystävistä se,
joka oli meinannut hukkua, palautui kokemuksestaan, kaiversi hän kiveen:
"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"
Se ystävistä, joka oli lyönyt toista ja myöhemmin pelastanut tämän,
kysyi: "Kun löin sinua, kirjoitit hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat
kiveen. Miksi?"
Toinen ystävistä vastasi: "Kun joku tekee meille jotain pahaa, se
pitäisi kirjoittaa hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet voivat viedä
kirjoituksen mukanaan. Mutta kun joku tekee meille jotain hyvää, meidän
tulisi kaivertaa se kiveen, jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja
unohtaa".
Opettele kirjoittamaan surusi hiekkaan ja kaivertamaan onnesi kiveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti